Sesin ja Kelmin touhuja

Sesi eläkeläinen

2011-09-18T14:57:01+03:00

Tänään tuli se vika ykkönen avoimesta, ja Sesi jää nyt eläkkeelle kisaamisesta. Kisattu on viis vuotta, mutta tosi harvakseltaan, yhteensä 11 kisaa. Kuusi ykköstä, kolme kakkosta ja kaksi kolmosta saatu, pisteet olleet välillä 123-182p. Eniten epäonnistumisia luoksetulossa ja estehypyssä, bravuurit seuraaminen ja liikkeestä maahanmeno. Sesi on ollut varsin tasainen suorittaja, tekee minkä osaa ja mihin kykenee. Voimaa sen suorituksissa ei kauheasti ole, mutta eipä ole haluttomuuttakaan. Eniten on ongelmia aiheuttanut koiran huonot hermot ja mun kokemattomuus. Hienointa on olleet nämä uran loppupään luokkasijoitukset, kolme kertaa peräjälkeen ollaan oltu luokan toisia! Eka ykkönen oli myös hieno kokemus, se tuli kolmannesta kokeesta, tuloksia odotellessa mulla ei ollut mitään hajua, mitä saadaan. Hihkaisinkin varsin kovaan ääneen, että "Me saatiin ykkönen!" Silloin oli itsellä fiilis just kohdillaan, me-henki koiran kanssa.

18.9.2011 Toko AVO Ikaalinen tuom. Juha Kurtti

Paikkamakuu 9

Seuraaminen vapaana 8

Maahan liikkeestä 10

Luoksetulo 7

Seisominen liikkeestä 10

Nouto 5

Kauko-ohjaus 8

Estehyppy 9

Kokonaisvaikutus 10

Yhteensä 166p AVO1 2/5 TK2

Se oli siinä! Kiitos Sesille näistä yhteisistä kisoista! Jatkossa me vaan pelleillään ja pidetään hauskaa!

Kokeissa käyty

2011-08-16T22:35:01+03:00

Sesin kanssa taas tokoiltiin kotikentällä, perjantai-iltana ja lauantaina. Tuomaroimassa Ilkka Sten.

12.8.2011

Paikkamakuu 10p

Seuraaminen taluttimetta 9,5p

Maahanmeno seur. yhteydessä 10p

Luoksetulo 5p

Seisominen seur. yhteydessä 10p

Noutaminen 8p

Kauko-ohjaus 8p

Estehyppy 10p

Kokonaisvaikutus 9p

Yhteensä 173p, ykköspalkinto ja sijoitus 2/6

13.8.2011

Paikkamakuu 7p

Seuraaminen taluttimetta 8,5p

Maahanmeno seur. yhteydessä 10p

Luoksetulo 8p

Seisominen seur. yhteydessä 9p

Noutaminen 10p

Kauko-ohjaus 8p

Estehyppy 8p

Kokonaisvaikutus 10p

Yhteensä 170p, ykköspalkinto ja sijoitus 2/6

Kotiintuomisiksi saatiin hienot pokaalit ja tosi hyvä mieli!

Tutkiva Asiantuntija

2011-08-16T22:16:01+03:00

Tutkiva Asiantuntija eli Viitonen on itsenäinen ajattelija, joka ymmärtää asioita tarkkaälyisesti ja moniulotteisesti. Viitoset ovat ehkä kaikista tyypeistä älyllisimpiä ja nauttivat siitä, että saavat ajatella ja pohtia ongelmia päässään. He nauttivat yleensä lukemisesta, opiskelusta ja omiin mielenkiinnon kohteisiinsa syventymisestä. Viitonen haluaa ymmärtää asiat pintaa syvemmältä ja löytää asioiden monipuoliset merkitykset ja yhteydet. Tieto ja ymmärrys antavat Viitoselle turvallisuuden tunnetta ja hän kokee itsensä tärkeäksi ja tarpeelliseksi nimenomaan osaamisensa ja tietojensa avulla. Vitoset haluavat yleensä paneutua asioihin itsenäisesti ja omassa rauhassaan. Viitoset arvostavat omaa yksityisyyttään ja kokevat liian tuttavalliset ja puheliaat ihmiset helposti hieman tungetteleviksi. Viitonen työstää asioita mielessään, hankkii paljon tietoa ja haluaa ymmärtää pohtimansa ongelmat perinpohjaisesti. Hän etsii mielellään uudenlaisia tapoja hahmottaa ja ymmärtää asioita. Kun Viitonen on syventynyt johonkin häntä kiinnostavaan asiaan tai projektiin, hän saattaa uppoutua siihen niin täydellisesti, että unohtaa helposti ulkopuolisen maailman, syömisen, nukkumisen ja jopa läheiset ihmiset. Viitoset ovat hyvin usein oman alansa asiantuntijoita, joiden tietoja ja taitoja arvostetaan. Välillä Viitoset ovat kuitenkin melko niukkasanaisia oman osaamisensa suhteen ja saattavat pantata tietojaan, sillä he eivät koe olevansa tarpeeksi valmistautuneita jakamaan ajatuksiaan toisten kanssa. Viitonen kiinnostuu usein monimutkaisista ja jopa epätavallisista asioista ja pystyy käsittelemään myös vaikeita ja raskaitakin aiheita ilman suuria tunnereaktioita. Vitoset keskustelevat mielellään. He ovat taitavia keskustelijoita ja hyviä puolustamaan erilaisia näkökulmia, mutta saattavat joskus myös ärsyttää ja haastaa ihmisiä tahallaan silkasta väittelynhalusta tai älyllisestä ylemmyydentunnosta. Parhaimmillaan Vitoset ovat avarakatseisia, suvaitsevaisia, itsenäisiä ja vaatimattoman älykkäitä ihmisiä. He ovat mestareita näkemään asiat uusin ja oivaltavin silmin. Viitonen tarkkailee ympäristöään ja ilmiöitä erityisen huomiokykyisesti ja suurella mielenkiinnolla. Viitonen on kenties kaikista tyypeistä ajattelultaan valppain, uteliain ja pohdiskelevin. Viitonen innostuu tiedosta ja jaksaa syventyä kiinnostuksen kohteisiinsa perinpohjaisesti. Hän on innovatiivinen, kekseliäs ja tuottaa oivaltavia, uraauurtavia ja omaperäisiä töitä. Viitoset ovat myös erittäin huumorintajuisia ja kujeilevia omalla eleettömällä ja terävän oivaltavalla tyylillään.

Paikkamakuutreeniä

2011-04-22T18:02:01+03:00

Nyt sain vihdoin itseäni niskasta kiinni ja alotettua paikkamakuun treenaaminen näkösuojan kans kotona. Muutama päivä ollaan jo tehty treeniä, kahdesti päivässä aina ruokinnan yhteydessä. Koirille siis safkat kuppiin ja kupin eteen makuulle, minä menen oven taakse sekuntikellon kanssa. Sesi on noussut kerran istumaan ja kerran alkanut syömään, Kelmi on toiminut 100% oikein tähän mennessä.

Toistoja on siis takana noin kahdeksan, lyhin aika 30sek ja pisin 1min45sek. Tavoitteena treenata tätä päivittäin kolmen viikon ajan päivittäin. Ajan aion nostaa ainakin neljään minuuttiin. Meillä kysytään aina ennen ruokailua, että "onko nälkä?"; toivon mukaan saan tuosta virittelysanan kokeisiin. Ehkä muutaman ruokinnan vois käydä tekemässä Viitapuistossa Sesille, ehkä treenien lopuksi, on sit joku vahtimassa, pysyykö se paikallaan.

Ylläripylläri, Eija perui meidän näyttelytreenit. Tai siis mä laitoin sille viestiä, et ollaanko menossa, ja se vastasi, että oli unohtanut koko homman, eikä ehdi. Vähän sama meininki, kuin viikko sitten epiksien kans Miialla; kysyin edellisenä iltana treeneissä, että mennänkö me huomenna kisoihin. Ei, kun poika oli ollut jo useamman päivän sairaana. Mä ihan todella ihmettelen, että eikö ihmiset pidä tämmösiä sovittuja menoja ollenkaan tärkeinä? Ei muisteta, ei viitsitä ilmottaa, ettei pääsekään... Vai olenko mä niin merkityksetön ihminen, ettei mulle koeta tarpeelliseks kertoa? Älkää ihmiset luvatko asioita, mitä ette pysty pitämään!

Näyttely- ja suojelutreeniä

2011-04-11T19:22:01+03:00

Vallan mielenkiintoinen otsikko! Tässä vähän selitystä:

Sesille päätin opettaa SchH-kisojen C-osuuden toimimalla itse niin ohjaajana kuin maalimiehenäkin. Tarkoitus on saada homma näyttämään oikealta, ei opettaa koiralle vietinvaihtoja eikä edes hihaan puremista. Hihan sijasta käytössä on purutyyny, Sesin suuri rakkaus. Treenailtu on jotain simppeleitä juttuja, ja yrityksen ja erehdyksen kautta on mulla alkanut muotoutua mielessä kuva siitä, miten homman toteutan.

Risteily ja selkäkuljetus on jätettävä luonnollisesti pois, koska minähän en voi olla kahdessa paikassa yhtä aikaa. Toki purutyynyn vois jättää piiloon, mutta ei meillä ole piilojakaan.. Suoritus aloitetaan siis koiran saapumisesta piilolle haukkumaan. Tässä jätän Sesin istumaan ja vapautan haukkumaan haukkukäskyllä. Haukkumasta koira sivulle, seuraaminen, maahanmeno ja minä siirry tyynyineni jonkun matkan päähän. Näytän koiralle tyynyn ja lähden juoksemaan. Pysähdys, irroitus (käsky?) ja vartiointi. Hyökkäys, kuormitus, irroitus (käsky?) ja vartiointi. Koira sivulle.

Tuohon asti on selvät sävelet. Pitkän liikkeen toteutusta vielä mietin, että teenkö sen vaan vapauttamalla koiran puruun, vai otanko juoksun ym. mukaan. Treenataan sen verran yleisellä paikalla, että ihan en kehtais "juosta koiraa kohti kuormittaen sitä valelyönneillä ja karkotushuudoilla"..! No, mietitään saadaanko tosta joku vähemmän huomiota herättävä versio aikaseks.

Tämmöstä siis Sesille. Tää on sitä touhua, mistä tuo koira nauttii selkeästi eniten. Sesin mielestä maailmasta ei löydy mitään ihanampaa, kuin "saalispurupelleily" emännän kanssa.

Näyttelytreeniä otettiin sitten tuon pikku puudelin eli Kelmin kanssa. Tähtäimessä on Kehvelin eka mätsäri 30.4. Kihniössä. Liikkeestä seisomaan jäämistä ollaan treenattu joitain kertoja, eikä Kelmi enää tarjoa istumista niin helposti. Merkkinä näyttelytreenille on ohut hihna, joka asetetaan heti korvien taakse. Edetty ollaan jo siihen vaiheeseen, että Kelmi seisoo hetken hihnan ollessa kireällä ja namin kauempana kuonosta, ts. koira ei mutusta sitä vaan katsoo namikättä. Eilen otettiin juoksutustakin mukaan, ja ihan kelvollisesti tuo tuntuu menevän. Nyt vaan odotellaan, että saadaan Eijasta ja Ruskasta treeniseuraa. Oppii Kelmi siihen, että toinen koira juoksee sen takana, ja saadaan joku katsomaan, miltä Kelmin esiintyminen näyttää.

Epiksiin koitan Kelmin kanssa päästä lauantaina. Sesillä on tiedossa toko-kokeet 15.5., paikkamakuu näkösuojan kans edelleen vaiheessa, mutta estehyppyä (sitä paluuhyppyä..) ollaan treenailtu kotosalla. Ehkä tässä päästäis kohta Viitapuistoon treenaamaan porukassa, tänään siellä oli enää 15cm lunta.

Kelmin ekat kisat!

2011-03-19T19:13:01+02:00

Käytiin sit Kelmin kanssa mölliagility-kisoissa. Samalla ne oli mun ekat agi-kisat, ja Kelmin ekat kisat missään lajissa. Siihen nähden, että uutta asiaa oli molemmille niin paljon, suoritus oli oikein hyvä. Kisamielessä ei sit niinkään hyvät, kahdeksan kieltoa ja aikavirhe.

Rata oli about tämmöinen: aita-aita-A-putki-aita-aita-putki-aita-putki-aita-putki-aita-putki-aita-aita-puomi-aita. Eli 16 estettä, muistaakseni. Muuten helppo rata, mutta keskelle oli viritetty tuommoinen "ympyrä", missä mentiin useemman kerran samoja aitoja ja putkia, sekä oli pari lähestymistä aidoille vaikeasta kulmasta.

Rata ei alkanut kovin kehuttavasti, kun Kelmi päätti kiertää ekat aidat. Olin sen jättänyt hyvään paikkaan, mistä sillä oli selkeä tie mun luokse, mutta neiti päätti kiertää. A:lla yksi kielto, putkilla tuli myös kieltoja sekä puomilla tais tulla kaksi. Kelmi oli kokonaisuudessaan haluttoman oloinen, mikä oli kai suurimmaksi osaksi epävarmuutta. Uutta asiaa kun oli niin paljon; vieras halli, vierasta porukkaa, mattopohja, vieraat esteen sekä mun jännitys.

Heränneitä ajatuksia:

Treenejä kisamaisemmiksi, eli rataan tutustumisessa koira kiinni ja yksin odottamaan. Kelmihän on mulla treeneissä kävellyt perässä nuo rataantutustumiset, ja viime treeneissä sen jätin Leenalle pidettäväks, mikä aiheutti aidan kiertämisen. Siis tuli tuo sama "ilmiö", kuin tänään kisoissa. Sama aiheuttajakin sillä näkyy olevan.

Ehkä tuo virheen tultua koko homman uusiminen kannattaa myös unohtaa; otetaan vaan se este uusiksi, millä virhe on tullut, ja jatketaan rataa.

Pitäis päästä treenaamaan erilaisilla alustoilla, erilaisissa paikoissa ja erilaisilla esteillä. Tässä lajissa helpommin sanottu kuin tehty..

Oman ajattelun korjaamista sen suhteen, että kisaan nyt hyvin kokemattoman koiran kanssa. Suorituksen onnistuminen tarkoittaa nyt eri asiaa, kuin kisassa pärjääminen; se on oikeaa mielentilaa itselle ja koiralle, koiran vahvistamista ja varmempaa ohjausta. Pääasiassa varmaan itsen ja koiran hyväksymistä sellaisina kuin ollaan.

Kelmi on niin kiltti ja tunnollinen tekijä, tuommoinen pikku partiotyttö. On suorastaan liikuttavaa, miten se yrittää aina parhaansa, tekee just niin kuin sanon, jos se vaan siihen pystyy. Nyt oli sen verran jännittävä juttu partiotytöllä edessä, että ihan se ei oikein pystynyt tekemään. Mutta hyvä sen kanssa on jatkaa, suht hitaana se on loistava kaveri tämmöiselle aloittelevalle agi-ohjaajalle, ja työmoraalinsa puolesta se on mukava treenattava. Ei nopea, ei räjähtävän vietikäs, ei millään tapaa tykki. Mutta niin mielettömän ihana tehdessään totisesti parhaansa. Semmoinen on Kelmi, pikku partiotyttö.

Päivitystä treenitilanteesta

2011-01-18T14:52:01+02:00

Kelmi eka. Eli agility on aloitettu kesällä, kerta viikkoon treenit paitsi joulukuu, milloin oli taukoa. Lokakuussa siirryttiin maneesiin Osaralle, mitään vaikutusta ei Kelmiin ollut maneesissa treenaamisella, hyvin pysyi pääkoppa kasassa ja hommat tehtiin samaan malliin kuin ulkotreeneissäkin. Mainiota!

Treenatut esteet:

Aita: käsky "hop", osaa myös kiertää aidan takaa käskyllä "kierrä", aitoja otettu joka treeneissä paljon, hyppää hyvin ja osaa lukea etäisyyksiä, rimat kolisseet vain 2-3 kertaa

Putki: käsky "putki", suorittaa esteen tosi varmasti, osaa hakea putken myös kauempaa ja eri kulmista

Kepit: käsky "kep", ei treenattu kovin paljon, suoritustapa alkaa hahmottua

Keinu: ei vielä käskysanaa, treenattu yhden kerran, annettu itse liikuttaa estettä, lupaavan tuntuinen alku

Puomi: käsky "kiipee", otettu lähinnä kontakteja ja esteen suoritustapaa, sujuu ok

Pussi: käsky "pussi", treenattu aika paljon, suoritustapa hallussa, joskus jänskättää pussiosaa, mutta suorittaa silti, osaa hakea pussille eri kulmista

A-este: käsky "aaa", treenattu muutama kerta, ihan ok menee

Pituus: käsky "yli", treenattu muutama kerta, suorittaa hyvin

Muuri: käsky "muuri", treenattu pari kertaa käyttäen hop-käskyä, ei ongelmia

Rengas: käsky "rengas", treenattu useampi kerta, huolellisella ohjaamisella suorittaa hyvin, muutamia kertoja tullut "välistä"

Pöytä: käsky "pöytä"

Olikos niitä esteitä vielä muitakin? No, ohjauksessa harjoiteltu ainakin valssausta ja takaaleikkausta, joista jälkimmäinen sujuu paremmin. Valssauksessa vauhti hidastuu/pysähtyy.

Kelmillä on hyvä työmoraali agilityssa, vaikka vire ei (vielä?) nousekaan kovin korkealle. Parissa treenissä on ollut jo vauhtiakin mukana. Aina se on innoissaan, kun tietää mihin ollaan menossa. Ajattelin kytkeä mukaan virityssanan "pomppimaan". Palkka on ollut varsin kohdillaan, ruokaa 90%, jos on paineustunut niin purettu taisteluleikillä, pari kertaa heittänyt lelun esim. putkesta tullessa. Ja laumaviettiä paljon, kuten Kelmin kanssa aina.

Koirakohtaamisia ja agilitya

2010-06-08T12:52:01+03:00

On tässä viikon sisällä tullut useampi kontakti hallitsemattomiin koiriin.

Viime torstaina pyöräilin Sesin kanssa omakotitalon ohi, kun pihasta ryntäsi rähisevä sekarotuinen pystykorva. Pysäytin pyörän ja olin valmiina puuttumaan tilanteeseen, mutta koira oli sen verran peloissaan, ettei iholle uskaltanut tulla. Omistajan (?) tullessa hakemaan koiraansa pois näytti jo siltä, että tukea saatuaan koira uskaltaakin tulla lähemmäs. Onneksi tämä laitapuolen kulkijaksi tietämäni mies sai koiraa pannasta kiinni. Huikkasin perään, että kannattaisko se koira panna kiinni johonkin ja jatkoin matkaa. Koiraressun alaleuka oli jotenkin vinon näköinen, mitä lie sille tapahtunut.

Samalla reissulla ohitettiin nainen ja kaksi tiibetinspanielia. Nainen puhui kännykkään ja koirat oli flekseissä. Eiköhän toinen tipsuista päässyt ryntäämään fleksin mitan meitä kohti. Onneksi fleksistä loppui mitta ennen kuin tipsu oli pyörän alla. Mua tuppaa nuo fleksi-vempeleet kaupunkikäytössä ärsyttämään, etenkin kun fleksissä oleva koira ei yleensä ole ulkoiluttajallaan hallinnassa. Hyvin ymmärrän fleksin käytön esim. maaseudulla ajokoiralla, mutta vilkkaammalla seudulla ne vois mun puolesta kieltää lailla. Aiheuttavat vaan turhia vaaratilanteita.

Kolmas tapaus sattui eilen kun pyöräiltiin Sesin kanssa agility-treeneihin. Pihasta ryntäsi tielle kaksi englanninspringerspanielia, toinen kunnon rähinä päällä ja hampaat irvessä. Ja tällä kertaa tuli ihan lähelle, tässä vaiheessa tosin laskin pyörän maahan ja karjaisin koiralle, että nyt perkele pois siitä. Ja uskoihan se. Pihasta tuli mies ja nainen, nainen vähän pyyteli anteeksi. Minä totesin että eipä mitään. Toinen sprinkku yritti vielä tulla meitä kohti, mutta osoitin sitä sormella, tuijotin ja suhautin. Sprinkku pysähtyi siihen. Täytyy sanoa, että tuli vähän kuningas-olo. Ja taas jatkettiin matkaa.

Enpä tiedä, ei mua tämmöiset kohtaamiset niin kauheasti kiehuta. Onhan nuo omatkin jokusen kerran lipsahtaneet hallinnasta. Ei näissä tilanteissa tule yleensä mitään pahaa meteliä kummempaa, hyvin harva koira on puremaan tulossa. Kyllä yksi karhukoiraa ulkoiluttanut mies mulle vaan naureskeli, että aika pelkureita nuo sun koiras on. Olin siis laskenut omani irti ja tavoistani poiketen en ollut tarkkaan katsonut, ettei missään näy ketään. Mäennyppylän takaa sitten tulikin tämä mies koirineen ja mun sankarit ryntäsi tietty rähinällä kohti. Tulivat kyllä nopeasti kutsusta luokse. Karhukoira tuntui lähinnä katselevan, että mikä noita tyyppejä vaivaa.

Treeneissä mulla on sitten tiukempi suhtautuminen hallitsemattomiin koiriin. Siellä pitäis mun mielestä olla rauha treenata ilman, että tarvii mulkoilla ympärilleen, että missäköhän Se tyyppi Sen koiran kanssa menee. Yksikin hallitsematon koira vaikuttaa paljon fiilikseen. Ja vaikka se oma koira olis miten hallinnassa ja ystävällinen, niin ei sitä silti tarvitse kuljettaa pitkässä hihnassa ja antaa tulla muiden koirien luo. Treeneissä ollaan treenaamassa, ei seurustelemassa. Ja tuo Sesi on semmoinen, että se ei paljon kysele vaan nappaa hampaillaan iholle tunkevaa koiraa. Kiva se on sitten varoa muidenkin puolesta, ettei mitään pääse tapahtumaan.

Mutta noin muuten agilityn aloittamisesta jäi hyvä fiilis. Siinä oltiin koiran kanssa kuin huvipuistossa jonottamassa eri laitteisiin. Nyt ekalla kerralla mentiin aitaa, putkea ja keppejä. Aita meni hyvin ja yllättäen putkikin. Jätin Sesin makuulle putken toiseen päähän ja menin itse toiseen ja sieltähän se rouva luvan saatuaan juoksi nätisti putkesta läpi. Minä kun odotin, että se saattaa pelätä putkeen menemistä ja sitä täytyy siitä palautella. Mutta Sesi kyllä selvästi tykkäsi juosta sen putken läpi! Kepeillä sitten emäntä sähläsi oikein huolella, kun piti tietynlaiset askelkuviot ja painonsiirrot tehdä, itse siis. On se vaan vaikeeta tuo oman kropan hallinta... Mutta lopetettua saatiin onnistuneeseen suoritukseen, mikä onkin pääasia. Ja sitten lensi pallo monta kertaa.

Huh helpotusta

2010-05-24T11:38:01+03:00

Sainpahan äsken huokaista syvään helpotuksesta. Ilmoittauduin Sesin kans agility-kurssille, josta laskeskelin meidän ehtivän käydä noin puolet ennen kuin Sesin juoksut alkaa. Mutta Sesillähän alkaa seuraavat juoksut vasta elokuun alkupuolella! Eli 1-2krt vaan jää pois kurssikertoja, yhteensä niitä on kymmenen. Tää oli kyllä päivän piristys!

Kokeesta selvitty hengissä

2010-05-13T15:53:01+03:00

Tämmöinen lappunen saatiin kotiintuomisiks:

Paikkamakuu 0p

Seuraaminen taluttimetta 9p

Maahanmeno seur. yhteydessä 10p

Luoksetulo 8,5p

Seisominen seur. yhteydessä 9,5p

Noutaminen 9p

Kauko-ohjaus 9p

Estehyppy 0p

Kokonaisvaikutus 8p

Yhteensä 135,5p, kolmospalkinto ja sijoitus 3/8.

Että näin. Paikkamakuussa Sesi oli kuulemma noussut pian istumaan, mutta pysynyt siinä kunnes paikkamakuusta lähti collie näkösuojan luo. Silloin oli kuulemma alkanut puhina ja levoton liikehdintä ja loppujen lopuks Sesi oli lähtenyt tuleen näkösuojalle päin. Istumasta se oli lähtenyt noin 15 sekuntia ennen ajan loppumista! Mutta samapa tuo, mulle pääasia on se, että se nousi istumaan eikä luottanut mun kykyyni selviytyä yksin tästä colliesta. Treenattavaa: Näkösuoja ihan back to basics. Ja sitten vois ottaa häiriökoirakolla esim. luoksetuloja näkösuojaa kohti.

Estehypyssä tuli se vanha tuttu, eli esteen kiertäminen, tosin jos olisin istu-käskyn antanut aiemmin, niin Sesi olis hyvinkin voinut jäädä keskemmälle estettä istumaan, jolloin se olis tullut takaskin hyppäämällä. Jäin vaan odottamaan liikkeenohjaajan lupaa käskyn antamiselle ja se oli sit siinä. Treenattavaa: Ensinnäkin, ohjaaja saa luvan tutustua huolellisemmin koeohjeeseen. Ja sitten yritän aivopestä tuon eläimen asettamaan kirsunsa keskelle estettä.

Muuten olen kyllä varsin tyytyväinen suoritukseen. Tuomarilla oli aika tiukka linja, joten saatuja ysejä voi kyllä pitää erinomaisina suorituksina. Kaukoissa tais tulla ekassa istumaan nousussa kaks käskyä, mutta muuten ne meni hyvin. Noudossa Sesi tuumas, että tahtoiskohan tuo emäntä, että mä tuon tämmöisen kartion sille... No, kapulan se onneksi nouti, mutta senkin kanssa teki kunnarin tuomarin ja liikkeenohjaajan edestä eli tuli mun luo melkein sivulta. MUTTA luovutus oli suora! Normaalisti kun homma menee ennemmin toisin päin, eli tuo suoraan, mutta luovuttaa vinoon. No, parempi näin.

Sanomista tuli siitä, kun liikkeiden välillä otin Sesiä pannasta. Tää oli kumminkin ihan taktinen juttu, koska liikkeenohjaaja pyöri niin lähellä koko ajan, että Sesillä olis saattanut tulla kiusaus nappaista lahkeesta. Ja ihan hyvin tuntui viretilan säilyttämisen suhteen toimivan tuo pannasta pito, ehkä sillä tuli joku assosiaatio esineruutuun, kun sitä treenatessa otan ennen lähetystä pannasta kiinni ja taputan rintaan. Nytkin tuli näitä rintataputuksia (=viettiä nostattavia) monta. Joten ehkä otetaan tää ihan tavaks, pistemetykset yleisvaikutelmassa kun ei paljon paina.

Kaikenkaikkiaan oli oikein mukava päivä, vaikka aamulla nukuinkin pommiin ja sain suorittaa aikamoisen pikalähdön, että ehdin kehää rakentamaan. Kuten arvata saattaa, oli treenikassikin vielä pakkaamatta..! Mutta hyvin kerittiin paikan päälle, AVO-luokka alkoi jo 9.30 niin sain mukavasti oman vuoron jännäämisen pois alta ja koiran heitettyä kotiin. Sitten sainkin loppukisan ihmetellä tokon ihmeellistä maailmaa ja juoda kaffetta. Eikä saa unohtaa ihania käyttö-belgejä Udoa ja Viiraa, joista etenkin jälkimmäistä rapsuttelin ja ihastelin oikein antaumuksella. On niissä vaan sitä jotain! Ihmiset oli hyvällä tuulella, monen kanssa tuli höpistyä mukavia. Purettiin kehä ja seitsemän tunnin tilaisuus oli ohi. Eipä sitä paljon paremmissa merkeissä voi päiväänsä viettäkään!