Käytiin sit Kelmin kanssa mölliagility-kisoissa. Samalla ne oli mun ekat agi-kisat, ja Kelmin ekat kisat missään lajissa. Siihen nähden, että uutta asiaa oli molemmille niin paljon, suoritus oli oikein hyvä. Kisamielessä ei sit niinkään hyvät, kahdeksan kieltoa ja aikavirhe. 

Rata oli about tämmöinen: aita-aita-A-putki-aita-aita-putki-aita-putki-aita-putki-aita-putki-aita-aita-puomi-aita. Eli 16 estettä, muistaakseni. Muuten helppo rata, mutta keskelle oli viritetty tuommoinen "ympyrä", missä mentiin useemman kerran samoja aitoja ja putkia, sekä oli pari lähestymistä aidoille vaikeasta kulmasta. 

Rata ei alkanut kovin kehuttavasti, kun Kelmi päätti kiertää ekat aidat. Olin sen jättänyt hyvään paikkaan, mistä sillä oli selkeä tie mun luokse, mutta neiti päätti kiertää. A:lla yksi kielto, putkilla tuli myös kieltoja sekä puomilla tais tulla kaksi. Kelmi oli kokonaisuudessaan haluttoman oloinen, mikä oli kai suurimmaksi osaksi epävarmuutta. Uutta asiaa kun oli niin paljon; vieras halli, vierasta porukkaa, mattopohja, vieraat esteen sekä mun jännitys. 

Heränneitä ajatuksia:

Treenejä kisamaisemmiksi, eli rataan tutustumisessa koira kiinni ja yksin odottamaan. Kelmihän on mulla treeneissä kävellyt perässä nuo rataantutustumiset, ja viime treeneissä sen jätin Leenalle pidettäväks, mikä aiheutti aidan kiertämisen. Siis tuli tuo sama "ilmiö", kuin tänään kisoissa. Sama aiheuttajakin sillä näkyy olevan.

Ehkä tuo virheen tultua koko homman uusiminen kannattaa myös unohtaa; otetaan vaan se este uusiksi, millä virhe on tullut, ja jatketaan rataa.

Pitäis päästä treenaamaan erilaisilla alustoilla, erilaisissa paikoissa ja erilaisilla esteillä. Tässä lajissa helpommin sanottu kuin tehty..

Oman ajattelun korjaamista sen suhteen, että kisaan nyt hyvin kokemattoman koiran kanssa. Suorituksen onnistuminen tarkoittaa nyt eri asiaa, kuin kisassa pärjääminen; se on oikeaa mielentilaa itselle ja koiralle, koiran vahvistamista ja varmempaa ohjausta. Pääasiassa varmaan itsen ja koiran hyväksymistä sellaisina kuin ollaan. 

Kelmi on niin kiltti ja tunnollinen tekijä, tuommoinen pikku partiotyttö. On suorastaan liikuttavaa, miten se yrittää aina parhaansa, tekee just niin kuin sanon, jos se vaan siihen pystyy. Nyt oli sen verran jännittävä juttu partiotytöllä edessä, että ihan se ei oikein pystynyt tekemään. Mutta hyvä sen kanssa on jatkaa, suht hitaana se on loistava kaveri tämmöiselle aloittelevalle agi-ohjaajalle, ja työmoraalinsa puolesta se on mukava treenattava. Ei nopea, ei räjähtävän vietikäs, ei millään tapaa tykki. Mutta niin mielettömän ihana tehdessään totisesti parhaansa. Semmoinen on Kelmi, pikku partiotyttö.