Pari päivää sitten Kelmi tuli takaisin laumaamme. Johan se kerkesi muutaman kuukauden pois ollakin... Uudessa kodissa oli tullut ongelmia ja joutuivat luopumaan kaikista lemmikeistään, Kelmi mukaan lukien. Ja kun mulla oli koko ajan kasvava ikävä Kelmiä, niin takaisinhan tuo tuli. Emännän unelmat paperillisesta harrastuskaverista PK-lajeihin on taas haudattava ajaksi X, mutta ehkä se on kumminkin tärkeämpää elää ja harrastaa rakastamiensa karvakavereiden kanssa kuin päästä kilpailemaan.

Tässä nämä mussukat reilun vuoden takaa. Sesi pönöttää ja Kelmi esittää reipasta partiotyttöä:

Jännä muuten huomata, miten reilu vuosi muuttaa nuorta koiraa. Kelmi on kuvassa noin vuoden vanha ja näyttää äitiään pienemmältä ja etenkin hentoisemmalta. Nyt homma on aivan toisinpäin; Sesi on pieni ja Kelmi iso! Pitääkin ottaa saman sorttinen poseerauskuva tytöistä tässä lähipäivinä.