Tänään ajattelin ottaa poikkeuksellisesti Sesin ohjattuihin treeneihin ja Kelmin kanssa treenata vasta sen jälkeen. Viime treenien perusteella ei ole mitään järkeä olla Kelmin kanssa ohjatuissa; ne vie koulutustasoa vaan alemmaksi. Parempi ottaa häiriötreeniä Kelmille niin, että minä itse määrään mitä ja milloin tehdään eikä liikkeenohjaaja. Tällöin pystyn toimimaan huomattavasti paremmin koiran mukaan. Sesille uskon, että tekee vaan hyvää tuommoinen kokeenomaisempi treeni, missä voi yllärinä tehdä seuruuta toinen koirakko meidän takana, ikään kuin meitä varjostaen. 

Viime viikot on ollut Millan-metodiin palaamista. Syksyn ja talven sulattelin asiaa mielessäni ja nyt se tuntuu juuri oikealta. Vielä kun saadaan tuosta pyhästä kolminaisuudesta (exercise, discipline and affection) tuo liikunta-osuuskin paremmin toimimaan, niin uskon tuloksena olevan tasapainoisia koiria. Polkupyörää tässä yritän löytää, aletaan sitten tekemään pyörälenkkejäkin ja toteutuu ajatus yhdessä (minä+koira) juoksemisesta. Run with the pack!