Toissapäiväinen tokoilu meni Kelmin kanssa ihan metsään. Taidettiin molemmat olla vielä väsyneitä Jämsän reissusta sekä suursiivouksesta. Kelmi söi nakit ja makkarat lähinnä velvollisuudentunnosta, ei se niistä palkkautunut. Mun on aika vaikea niellä semmoista käytöstä koulutusohjaajalta, että hän nappasee koiran hihnan omaan käteen ja näyttää, miten pitäis toimia. Ainakin voisi mun mielestä kysyä ensin, että sopiiko... Vähän vaikealta tuntuu tokoilut, kun koulutusten vetäjä vaihtuu jatkuvasti ja joka toinen kerta saa olla selittämässä, että millä tyylillä tahdon koirani kouluttaa, mitkä on omat ja koiran taustat jne. No, kukin tyylillään ja eiköhän tässä tutuiksi tulla ajan myötä. 

Koulutusohjaajakurssi osa 1 tuli läpäistyä 6.3.2010. Osaa kaksi saankin sitten odottaa pitkään, se kun vaatii koularin PK-kokeiden ekasta luokasta, eikä mulla ole koiraa, jolle semmoisen tunnuksen voisi saada. Pekokin kelpais, mut ei me sinne puolelle olla menossa. Kurssilla sain yhdeltä ohjaajalta selvityksen, mikä se "salaperäinen" sukkapallojuttu pelastuskoirien koulutuksessa on. Hakukoiran ei sillä menetelmällä koulutettaessa tarvitse tykätä maalimiehestä, kunhan merkkaa maalimiehen hajun, niin saa saaliin. Kovasti järkeenkäypä juttu mun mielestä, en vaan ole oikein tajunnut, miksi koiran pitäis maalimiestä rakastaa, jos se maalimiehen kumminkin löytää... No, tsekkiläiset on tässä asiassa suomalaisia edellä näköjään.