Otettiin tottista samaan tyyliin kuin viimeksikin. Sitten ihan vaan pallon heittelyä ja muutama kerta haukutusta. Selvästi näkee, kun koiralla vietti vaihtuu. Tähän pyrinkin, että saadaan aina vaan tutummaksi koiralle se fiilis, kun siirrytään saaliilta haukkumaan. Sesi ei tarjoa mulle mitään kimakkaa saalishaukkua, vaan ihan kunnon rähinää hampaat paljaana ja käytös on pomottavaa, panee etutassun mun jalan päälle, pyrkii hyppimään yms. Varmaan saisin tällä keinolla rei'itettyäkin itseni, jos tarpeeksi turhauttaisin Sesiä. Saalisturhaumaksi luulen tätä käytöstä kutsuttavan.

Mutta kuten jo aiemmin totesin, olis meillä korkea aika päästä osaavaan ohjaukseen. Emäntä kun on ihan myyty seuratessaan koirien henkistä voimaa ja sen kasvamista, niin eipä tätä enää lopettamaan pysty. Ja (minuakin kokemattomammille?) mahdollisille blogini lukijoille, tämä on niitä don't try this at home -juttuja. Jos touhu tuntuu kiinnostavalta, niin menkää palveluskoiratreeneihin kyselemään lisää. Meillä koiran käytös on lopetettavissa ihan pelkällä käskyllä, joten uskallan vähän pelleilläkin.